Metalliala ja nahkahousut

Elämäni ensimmäinen työhaastattelu oli viime toukokuussa. Olin vasta valmistunut ammattiin ja päätin heti pistää paperit vetämään mahdollisimman moneen paikkaan. Hain virvoitusjuomatehtaaseen johdon assistentiksi, palloiluhallille tiedottajaksi ja rautaputkia valmistavaan firmaan sihteeriksi. Ja ajatella, siitä viimeisestä paikasta kutsuttiin minut haastatteluun!

Rautaputket, teräskomponentit, alumiinitikapuut… Niitä kaikkia se firma valmisti. Tutkin netistä, että moni sen työntekijöistä oli Metalliliiton jäsen. Myös minä olin kuunnellut metallia ja heviä pienestä asti. Pohdin mielessäni, että kattavasta musiikkitietämyksestäni olisi varmasti apua työhaastattelussa. Osasin ulkoa kaikki norjalaiset black metal -bändit, lauloin sujuvasti power metallia ja rummuillakin osasin paukuttaa biitin komppia.

Ostin työhaastattelua varten Leather Heavenista uudet kireät nahkahousut. Laitatin myös alahuuleen uuden lävistyksen, jotta olisin katu-uskottavampi. Kyllä siinä metallifirman miehillä riemu ratkeaisi, kun näkisivät meikäläisen panostuksen.

Metallifirman omistaja oli 62-vuotias siistiin pukuun ja solmioon pukeutunut mies. Hän muljautti silmiänsä ja nielaisi syvään astuessani ovesta sisään. En ehtinyt kuin etunimeni kertoa, kun minut ohjattiin toisesta ovesta ulos. Työpaikka meni asialliseen jakkupukuun pukeutuneelle nuorelle naiselle, jolla oli mukanaan siisti ansioluettelo ja pari työnäytettä.

Nimim. ”olisiko pitänyt jättää nahkahousut kotiin”

---

Kirsti Bergman

Kolumni on julkaistu Mitä Tekis? -nuortenlehdessä osana kokonaisuutta, joka opasti nuoria asiallisen cv:n tekemiseen sekä työhaastatteluun valmistaumiseen. Mitä Tekis? -julkaisu ilmestyi vuonna 2007 Kansallinen teematyö Equal-hankkeen kustantamana.