Kekri, Halloween ja Pyhäinpäivä

Marraskuuta lähestyessä Tiimarin hyllyille ilmestyy muovisia kurpitsoita, noitahattuja ja värikkäitä naamareita. Kynttilöiden myynti vilkastuu ja lehtien reseptipalstat täyttyvät sadonkorjuun herkuista. Saman teeman ympärille kiertyy useampikin juhlapäivä. Mutta mistä eri juhlaperinteet ovat peräisin ja mitä merkityksiä niihin sisältyy?

Marraskuun nimi juontuu sanasta ’marras’ eli kuollut. Se viittaa vuodenkierrossa kylmään ajanjaksoon, jolloin luonto on jo vaipunut pakkasen puremana talviuneen. Kasvit kuolevat, routa puristaa maata ja pimeät yöt kylmenevät entisestään. Usein luonnon kiertokulusta nousee teemoja myös vuoden juhlapäiviin. Pyhäinpäivänä ja Halloweenina muistetaan kuolleita läheisiä. Kekri on vanha suomalainen sadonkorjuun juhla.

Kotimainen kekri

Kekri eli Köyri oli ennen vanhaan suomalaisten uudenvuoden juhlapäivä. Maatalouden ympärille kehittynyt kulttuuri ammensi vuoden tärkeimmät ajankohdat luonnonkiertoa, karjaa ja satoa tarkkailemalla. Syys-marraskuulla oli ajankohtaista teurastaa karja ja tätä pidettiin vanhan vuoden loppumisena. Kekriä juhlittiin railakkain menoin toivottaen uusi vuosi tervetulleeksi.

Juhlat keskittyivät syömisen, juomisen, pelien ja ennusmerkkien ympärille. Haltijoille vietiin olutta sekä syötävää navettaan ja talliin, jossa pikkuväen ajateltiin asuvan. Kekri oli palvelusväelle tärkeä juhla, sillä sen jälkeen alkoi vuoden ainoa lomaviikko eli ’römppäviikko’. Vapaan jälkeen palvelusväki pestautui jälleen palvelukseen uuteen tai vanhaan työpaikkaan.

Kekrin juuret juontavat ainakin neljänsadan vuoden päähän. Vanhaa kansanrunoutta selaava löytää merkintöjä loitsuista ja runoista, joissa Kekri-nimiseltä henkiolennolta pyydettiin karjaonnea. Kekrin ajankohta vaihteli vanhastaan syyskuun lopusta marraskuun puoliväliin. 1800-luvulla sitä vietettiin yhä useammin Pyhäinpäivän lähellä, jolloin Kekriin alettiin liittää vainajainjuhlan sisältöä.

Halloween ja Samhain

Halloween-nimellä tunnettu juhlapäivä on nykyisessä muodossaan kurpitsoineen ja naamiaisasuineen lähinnä amerikkalaista tuontitavaraa. Taustalta löytyy vanha irlantilaisperäinen juhlapyhä Samhain. Jotta lukija olisi vielä enemmän pyörällä päästään, kurkataan vielä etymologian puolelle; Halloween-nimi juontuu nimestä All Hallow´s Eve eli Pyhäinpäivän aatto.

Samhain oli kelttiläisten uuden vuoden juhlapäivä. Sillä oli Brittein saarilla samanlainen funktio kuin Kekrillä Suomessa. Samhain oli sadonkorjuun päättävä juhla. Silloin maailmojen välillä oleva verho oli erityisen ohut. Henkimaailma oli lähempänä elävien maailmaa kuin normaalisti, minkä vuoksi kuolleita muistettiin uhrimenoilla ja sytyttämällä tulia. Tulien ajateltiin ohjaavan henkien vaellusta.

Samhainin tavat heijastuvat nykymuotoisessa Halloweenissa. Tulet syttyvät kynttilälyhtyihin ja ihmiset saattavat pukeutua henkimaailman olennoiksi. Amerikassa lapset kiertävät talojen ovilla naamiaisasuissa kysymässä ”Karkki vai kepponen”. Suomessakin Halloweenia vietetään usein naamiaisten tai teemajuhlien merkeissä.

Pyhäinpäivä

Pyhäinpäivä tunnettiin aiemmin nimellä Pyhäin miesten päivä. Se on alkujaan katolinen juhlapäivä, jota vietetään nyt muissakin kristinuskon suuntauksissa. Kun Suomi oli vielä katolinen maa, täyttyi vuosi useiden eri pyhimysten muistopäivistä. Suomen siirtyessä luterilaiseksi määräsi kuningas, että kansan täytyi siitä alkaen juhlia yhtä yhdistettyä pyhien päivää. Päivää vietetään marttyyrien muistoksi.

Pyhäinpäivän symboliikka on samanlainen kuin muissakin marraskuun juhlissa. Silloin hiljennytään vuoden pimeimpänä aikana muistamaan kuolleita. Toisilla on tapana viedä haudoille kynttilöitä tai kukkia. Ennen vanhaan uskottiin, että päivän aikana pyhien miesten henget olivat liikkeellä maan päällä, joten kaikenlaista kolinaa ja melskettä piti välttää.

Yhteistä kaikille loppusyksyn juhlapäiville tuntuu olevan sadonkorjuun muistaminen, oli sitten kyse viljasadosta, karjasta saaduista lihoista tai elämän sadonkorjuun niittämistä vainajista. Vuoden pimein aika tuntuukin luontevalta kohdalta pysähtyä miettimään tehtyjä töitä ja muistamaan aikaisempia sukupolvia, vaikkapa sytyttämällä kynttilä.

Kirsti Bergman

---

Lähteet:
Suomen kansan kalenteri 2006
Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto
Wikipedia

Juttu on julkaistu Turun ammatti-instituutin Oiva-opiskelijaportaalissa marraskuussa 2006.