Sateenvarjoja lumisateessa

Hämmästyttävää, miten erilaisia, mutta silti samanlaisia ihmiset ovat eri puolilla Suomea. Olen itse muuttanut työn perässä vuoden sisällä lappilaisesta Turun kautta hämäläiseksi. Hämäläisiä on tituleerattu Suomen heimokansoista hitaiksi ja asioita verkkaisesti sulatteleviksi. Noinkohan mahtaa olla? Uuden pienen kotikyläni raitilla paikalliset takapihojen Räikköset tuntuvat painelevan kaasua yhtä lujasti kuin muuallakin. Peripellolaisen moottorikelkkarumban vain korvaavat traktorit ja naapuripitäjässä Ypäjällä kuulemma hevoset. Siinä missä lapissa tien yli kopsuttelee silloin tällöin poroja, niin täällä tienposkilla näkyy toisinaan muutama lehmä ruohotukko suupielessä.

Viikonlopputurkulaisena tulee tarkasteltua elämää myös kaupunkilaisen vinkkelistä. Nuorempana taisin vannoa, etten ikinä muuta Oulun alapuolelle, enkä ainakaan Turkuun, mutta niin se vain oli arvaamaton minunkin muuttokuormani päämäärä. Turun talvi oli lapin pakkasiin tottuneelle lähes trooppinen kokemus. Nurmi vihersi täydessä kukoistuksessa joulukuun kiriessä kohti loppuaan. Silloin tällöin lumisateen yllättäessä katukuva vilisi sateenvarjoja. Sateenvarjoja lumisateessa? Etelän ihmisiin lienee risteytynyt jossakin evoluution mutkassa sokerin geenejä.

Hämeessä ja Turussa on ilokseni luonto lähellä ja maisemaakin kaunistavat siellä täällä kiviset mäenjyppyrät. Aivan pohjanmaan laakeimmille seuduille ei vaarojen kasvatti ehkä niin hyvin kotiutuisikaan? Ainoastaan leveänä virtaavaa, huikaisevan sinistä Tornionjokea jokin sydämeni nurkista jatkuvasti kaihoaa. Lounais-Suomen ruskeavetiset, mutapohjaiset joet eivät heijasta samalla tavalla vapautta ja alkuvoimaista kauneutta kuin meän komea Väylä.

Lähes poikkeuksetta Tornionjokilaakson murre on herättänyt naapureissa ja työtovereissa ihastelua ja hauskojakin sattumia. ”Pyykin leippoamista” on epäilty jonkin sortin Pyyki-nimisen perinneruoan leipomiseksi. Samoin ”portaiden kiikkuminen” herättää kuulemma mielikuvan rappusten keinuttamisesta.

Lappi tuntuu nostavan ihmisten mieliin positiivisia mielikuvia luonnosta, vapaudesta ja elämän aitoudesta. Liekö lappi monelle jo myyttinen käsite, mielen maisema, jonka rauhaan kaivataan hektisen arjen vastapainoksi? Olen suositellut monelle lappiin matkaamista haaveilun sijaan. Päiväunien seesteiselle lappikuvalle tekisi joskus hyvää tuulettua aidossa helteisessä hillareissussa, aitojen sääskien kupattavana.

Kirsti Bergman

---

Kolumni, Meän Tornionlaakso -lehti 31.3.2005
(Asuin juttua kirjoittaessani Jokioisissa Kanta-Hämeessä)